Muualla verkossa
Tapahtumakalenteri
Aaro Peuraniemi: Turvallisuus tukee toimivaa demokratiaa
Turvallisuus tukee toimivaa demokratiaa
 Espoon kaupunginvaltuutettu ja vanhusneuvoston puheenjohtaja Aaro Peuraniemi puhui Espoonlahden Demarien ja Nuorten Kotkien järjestämässä Itsenäisyyspäivän juhlassa Espoonlahdessa 6.12.2005.
Arvoisa itsenäisyyspäivän juhlayleisö – hyvät toverit!
Itsenäisyys on meille kaikille iloinen ja onnellinen asia, mutta itsenäisyyden perustana ja lähtökohtana ovat kuitenkin vakavat asiat – eritoten maamme itsenäisyyden osalta, joita tässä puheessani pyrin tuomaan esille, lähinnä vanhaan sanontaan nojautuen: ”Joka ei tunne menneisyyttä, ei aina voi ymmärtää tulevaisuutta”.
Tämän kuin perustaksi voimme todeta, että me kaikki olemme yksilöitä ja meillä kaikilla on elämänkaari, joka on kytketty tiiviisti aikaan ja siinä esillä olleisiin ja esille tuleviin elämämme eri vaiheisiin, kuten lapsuuteen, nuoruuteen, aikuisuuteen, sekä vanhuuteen.
Näihin vaiheisiin liittyy myös elämisen oikeus - ihmisarvo – itsenäisyys - mutta myös vastuut ja velvoitteet. Nämä ovat tulleet ja tulevat edelleen vuorotellen tai yhdessä eri tavalla ja eriaikaan esille meidän ja tämän yhteiskuntamme isänmaamme välisissä suhteissa. Tämän me ikääntyneet olemme jo kokeneet elämämme eri vaiheissa, niin rauhan kuin sodankin olosuhteissa.
Me tiedämme, että meidän henkilökohtainen itsenäisyys on omana itsenä olemista, eli toimintaa ja aloitteisuutta omalta pohjalta. Siihen liittyy myös itseksi kasvamista. Yksilön – sinun ja minun – itsenäisyys ei kuitenkaan voi olla itsekkyyttä, vaan jäsentymistä ympärillä olevaan yhteiskuntaan tasavertaisuuden ja yhteisvastuullisuuden perustalta.
Me elämme ja toimimme demokraattisessa yhteiskunnassa, joka antaa parhaat puitteet elämälle. On todettu, että ihmisen kyky hyvään tekee demokratian mahdolliseksi, sekä ihmisen taipumus itsekkyyteen ja pahuuteen tekee demokratian välttämättömäksi.
Eteenpäin virratessaan aika voi olla myös armas tai armoton, suosiollinen tai lahjomaton. Me haluamme muistaa menneisyyttä ja ennakoida tulevaisuutta, olla aikaamme edellä, mutta myös samalla elää ajan tasalla – sormi ajan valtimolla. Näin myös tällä hetkellä tässä itsenäisen isänmaamme vuoden 2005 itsenäisyyspäivän juhlassa.
On todettavissa, että tämä suomalainen itsenäinen kansakunta ei ole syntynyt päivässä, vaan sen perustaa on rakennettu vuosisatoja, aina ajasta jolloin kansamme oli yli 600 vuotta Ruotsin vallan alla ja yli 100 vuotta Venäjän vallan alla. Oma kieli, oma kulttuuri ja vahva kansallinen identiteetti johtivat aikaa myöten määrätietoisesti kohti itsenäisyyttä, jonka me saimme 6.12.1917 – 88 vuotta sitten.
Itsenäisyytemme alku oli tuskainen. Vuonna 1918 tammikuusta toukokuuhun käyty katkera kansalaissota jakoi kansaamme ja jätti syvät arvet silloiseen suomalaiseen yhteiskuntaa. Sen seurauksena sodassa tilastojen mukaan kaatui 3500 valkoisten puolella taistelleita ja 5500 punaisten puolella. Lisäksi sotatoimien ulkopuolisen terrorin seurauksena sai surmansa 10 000 kansalaista, pääasiassa työläisiä ja torppareita. Vankileireille joutui 80 000 punaista, joista vuoden 1918 kuluessa kuoli noin 12 000 ravinnon puutteeseen ja kulkutauteihin - kunnia heidän muistolle!
Lisäksi 30–luvun loppupuolella maamme olemassaoloon vaikutti kansainvälinen politiikka. Silloiset suurvallat Saksa ja Neuvostoliitto sopivat Euroopan jaosta keskenään ja sen perusteella myös Neuvostoliitto julisti sodan Suomea kohtaan. Maamme asevoimat ja kotirintama kestivät tuon raskaan ja ankaran talvisodan yksituumaisesti – puolustettiin itsenäisyyttä ja aseellinen vastarinta koettiin oikeudenmukaiseksi, koska vihollinen ei jättänyt muuta keinoa käytettäväksi.
Runsaan vuoden ehtivät talvisodasta palanneet miehet tehdä kotiaskareitaan, kun kesäkuun puolivälissä 1941 jaettiin jälleen käskykortteja saapua palvelukseen. Nuorimmat ikäluokat eivät ehtineet käydä kotona ollenkaan, kun palvelusaika pidennettiin kahdeksi vuodeksi. Juuri näistä ikäluokista olivat ne miehet, joiden sota-taival kesti yhteen menoon yli viisi vuotta 1939 – 1944.
Jatkosota toi puolestaan lisää koettelemuksia ja kärsimyksiä. Rauhan ja itsenäisyytemme varmistamiseksi meidän oli vielä ajettava Lappia tuhoavat saksalaiset pois maasta.
Talvi-, jatko- ja Lapinsotaan osallistui kaikkiaan noin 700 000 miestä – elossa enää joka kymmenes. Naisia rintamaolosuhteisiin verrattaviin tehtäviin osallistui noin 200 000 - elossa vajaa viidesosa. Veteraanien lukumäärä vähenee noin 10 000:lla vuosittain – keski-ikä 84 vuotta. Sotainvalideja veteraaneista on vajaa 18 000 ja heidän lukumääränsä vähenee vuosittain 2000:lla. Espoolaisia rintamaveteraaneja on tällä hetkellä elossa 2250. Vuoteen 2010 mennessä määrä on jo pudonnut alle1000:en.
Tällä hetkellä veteraanien itsenäisen toimintakyvyn kannalta on menossa vaativin vaihe, joka edellyttää myös Espoon veteraanien selviytymisen kannalta monipuolisia tukitoimia. Etenkin veteraanien erityisetuuksien ja Espoon kunnallisen sosiaali- ja terveyden huollon välistä hyvää yhteistyötä, sekä ennalta ehkäisevää otetta ja tähän liittyvää tietoista- ja vastuullista toimintaa, jota ei saa siirtää terveydenhuollon kilpailumarkkinoiden varaan. Esillä olevan veteraanien asuttaman Kuusikodin tilanne tulee selvittää ensitilassa siten, että veteraanien turvallinen ja
hoidollinen vanhuus on varmistettu.
Rauhanehdoissa menetimme Neuvostoliitolle Petsamon ja Karjalan alueet, sekä karjalaissiirtolaisia asutimme 400 000 ja lisäksi maksettiin raskaat sotakorvaukset, sekä suoritettiin mittava jälleenrakentaminen, etenkin maan tasalle poltetun synnyin seutuni Lapin raunioille. Itsenäisyytemme hinta on ollut korkea.
Henkilökohtaisesti olin talvisodan aikana vielä pommituksia pelkäävä poikanen, mutta Lapinsodassa jo aseellinen sotilas. On syytä mainita, että etenkin talvisodan aikana Rovaniemi oli vihollisen jatkuvan pommituksen kohde ja me silloiset lapset ja koko siviiliväestö koimme yhdessä sotarintamalla olevien isiemme kanssa sodan tuskat, kauhut sekä ikävän, mutta saimme myös samalla rauhan ja rakkauden lähtemättömän kaipauksen, jonka seurauksena myös aikaa myöten tulin tänne aateiden ja ihanteiden työkentälle – mukaan poliittiseen toimintaan - parempi ja oikeudenmukaisempi yhteiskunta tavoitteena.
Tätä taustaa vasten olen tässä elämäni saatossa monta kertaa pohtinut olotilaa ja käsitettä itsenäisyys kahdella eri osa-alueella – yksilön ja yhteiskunnan, sekä kansainvälisesti kansakuntien kesken.
Mielestäni itsenäisyyskäsitteen perustan muodostavat näillä molemmilla osa-alueilla tasapainossa pidettävät eri osapuolten keskinäiset oikeudet, velvoitteet ja vastuu, sekä suvaitsevaisuus – ovat keskinäisen olemassaolon ja rauhantilan peruspilarit.
Käytännössä nämä merkitsevät yksilön ja yhteiskunnan kesken mm. sitä, että kun yksilö kansalaisena syntyy, niin yhteiskunta tukee häntä elämän eri vaiheissa aina vanhuuteen saakka siten, että hänellä on mahdollisuus valita elämänsä sisältö vapaasti ja tasavertaisesti. Hänellä on sananvapaus, oikeus tulla kuuluksi itseään koskevissa asioissa ja hänellä on myös oikeus olla eri mieltä.
Me tiedämme, että suomalainen arvo- ja tapakulttuuri korostaa rehellisyyttä, ahkeruutta, luottamusta, tasa-arvoisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Näihin liittyvät arvojen sisällöt toteutuvat kansalaisten ja kansalaisryhmien elämässä kasvatuksen, tapojen, tunteiden, uskomusten, vastuun ja vallankäytön kautta.
Julkisen vallan tehtävänä onkin luoda yhteiskuntapolitiikan avulla yhdenvertaiset puitteet siten, että kaikki kansalaiset voivat hankkia tietoa ja taitoa sekä kasvaaosaaviksi, demokraattisia menettelytapoja noudattaviksi ja toisiaan kohtaan suvaitseviksi kansalaisiksi. Tämä toteutetaan takaamalla koulutusmahdollisuudet jokaiselle kansalaiselle sukupuolesta, asuinpaikasta, iästä, kielestä ja taloudellisesta asemasta riippumatta koko elinikäisen oppimisen periaatteella.
Vastaavasti nämä oikeudet, velvoitteet, vastuut, sekä suvaitsevaisuus merkitsevät kansalaisten osalta osallistumisvelvollisuutta ja siihen liittyvää mahdollisuutta yhteiskunnan ylläpitämiseen työn ja toiminnan kautta.
Tähän liittyy myös yhteiskunnan muodostaman ja yhteisesti hyväksytyn kokonaisuuden – itsenäisyyden puolustaminen kaikilla niillä osa-alueilla, jotka ovat vaaran kohteena maamme itsenäisyydelle, joilla turvataan maamme valtiollinen itsenäisyys, kansalaisten elinmahdollisuudet ja turvallisuus ulkoista, valtioiden aiheuttamaa tai muuta uhkaa vastaan.
Tätä tavoitekokonaisuutta pyritään ohjaamaan, hoitamaan ja toteuttamaan politiikan keinoin sen mukaan mitä kansalaiset kulloinkin katsovat kuuluvan hyvän ja arvokkaan elämän ylläpitämiseen, sekä sen toteuttamiseen. Politiikan ylläpitäjät saavat puolestaan valtuutuksensa kansalta ja tuo valtuutus koskee arvopohjaa johon eri ryhmien poliittiset tavoitteet ja toiminta perustuu.
Pysyäkseen toimivana ja luotettavana poliittisen järjestelmän on pidettävä huolta joka hetki arvopohjansa kestävyydestä. Näin poliittisilta vaikuttajilta odotetaan jatkuvasti herkkyyttä oikean ja väärän tunnistamisessa. Näin myös meiltä sosialidemokraateilta, jotka olemme olleet eri sukupolvien ajan kaiken aikaa kehittämässä ja puolustamassa tätä meille rakasta maatamme.
Hyvät toverit!
Nämä itsenäisyyden keskeiset tukipilarit oikeudet, velvoitteet ja vastuut, sekä suvaitsevaisuus merkitsevät myös kansainvälisellä tasolla osallistumisoikeutta ja rauhalliseen rinnakkaiseloon liittyvää toimintaa jossa kaikkia kansakuntia kohdellaan tasavertaisesti YK:n itsenäisyysperiaatetta noudattaen.
Tällä alueella on kuitenkin vielä paljon ongelmia ja parannettavaa, koska tuskaa, kärsimyksiä ja kuolemaa tuottavat pommit ja aseet jylisevä edelleen päivästä toiseen ja viikosta viikkoon kärsimyksiä ja kuolemaa tuottaen. Tilanne näyttää vielä tällä hetkellä toivottomalta, mutta tulevaisuutta ajatellen toivoa paremmasta tulee kuitenkin pitää jatkuvasti yllä, sillä ilman toivoa ja siihen tähtäävää toimintaa ei kansainvälisellä tasolla ole parempaa tulevaisuutta.
Euroopan Unioni - johon myös maamme kuuluu ja jossa myös edustuksemme on – pyrkii kaiken aikaa yhteisvastuulliseen ja yhdenvertaiseen ihmisoikeuspolitiikkaan, jonka tarkoituksena on myös lujittaa ulkopoliittista yhteistyötä ja vastuuta rauhan, sekä rauhanomaisen kehityksen ylläpitämiseksi. Tähän liittyen on välttämätöntä ja ratkaisevaa, että esillä ja vielä vastatuulessa oleva EU- n perustuslaki toteutetaan, jotta yhdenvertaisuus kansalaisten ja kansojen välillä Euroopassa varmistuu.
Arvoisa juhlayleisö–hyvät toverit!
Me elämme keskellä nopeaa muutosta maailmanlaajuisesti, kansallisesti ja myös täällä paikallisesti. Monet tämän muutosprosessin pitkäaikaisseurauksista eivät ole vielä tänään nähtävissä.
Muutos sisältää aina sekä mahdollisuuden että riskin. Joillekkin ihmisille muutoksesta seuraa helposti uhkaa ja kärsimystä. Siksi on tarpeen ja välttämätöntä ponnistella sen hyväksi, etteivät nämä ihmiset tai ihmisryhmät jää muutoksen uhreiksi. Tämä vaara on myös täällä Espoossa olemassa.
Muutos koskee monia elämänalueita – ennen kaikkea tekniikkaa ja taloutta joilla on ajan oloon syvälliset seuraukset yhteiskuntapolitiikkaan, sosiaalisiin järjestelmiin, sekä tapakulttuuriin, arvoihin ja yhteiskuntamoraaliin.
On todettavissa, että tätä kehitystä on tähän asti verrattain yksipuolisesti ohjannut ja hallinnut ylikansallisen pääoman tarpeet ja ahneus. Tähän on antanut mahdollisuuden rajat ylittävä pääoman vapaa liikkuvuus kilpailuineen, joiden päätavoitteena on ollut yksinomaan yritysten mahdollisimman suuren voiton saalistaminen seurauksista välittämättä.
Tämä kilpailu tulee esille valtioiden ja eri talousalueiden keskinäisenä verokilpailuna ja pyrkimyksenä muuttaa jo olemassa olevia kansallisia sosiaalijärjestelmiä, sekä estää niiden edelleen kehittämistä.
Tähän liittyen on välttämätöntä, että kansainvälinen työväenliike ja eritoten sen työhön ja tuotantoon vaikuttava osa ammattiyhdistysliike, asettaa kansainvälisen pääoman toiminnalle ehdot, jotka turvaavat työntekijöille kaikkialla oikeudenmukaisen palkkauksen ja sosiaaliset turvajärjestelmät.
Tieto on kehityksen tärkeintä pääomaa. Sen tuottamisesta ja välittämisestä on tullut jättiläismäinen systeemi, joka sisältää valtavia mahdollisuuksia sekä taloudelliseen menestykseen että inhimilliseen kehitykseen, mutta samalla myös tietoyhteiskunta synnyttää tietämättömyyden ongelman niille ihmisille, jotka syrjäytyvät siitä osattomuutensa ja tietämättömyytensä vuoksi.
Tämä koskee tällä hetkellä erikoisesti ikääntynyttä kansamme osaa, joka on elänyt ja toiminut toisenlaisessa tieto- ja tapakulttuurissa. Tästä johtuen meidän kaikkien, erikoisesti meidän sosialidemokraattien tulee kaikessa toiminnassa ja päätöksenteossa toimia tämä tilanne tietoisuus esillä, jotta ketään ei jätetä kehityksen ulkopuolelle.
Tämän hetken muutosuhkista huolimatta me voimme todeta, että me elämme tällä hetkellä maassa, joka on vapaa ja itsenäinen. Me toimimme maassa jossa kaikenaikaa pyritään toteuttamaan oikeudenmukaista ja tasa-arvoista yhteiskuntapolitiikkaa kaikkia kansalaisia kohtaan. Meillä sosialidemokraateilla on ollut tähän myönteiseen kehitykseen keskeinen osuus ja vastuu, etenkin tämän maamme itsenäisyyden ajalla ja jatkuu edelleen.
Tätä itsenäisyyspäivää vietetään presidentinvaalien alla. Me demarit voimme todeta, että meillä on ollut jo vuodesta 1982 lähtien puolueemme piiristä valittu koko kansan presidentti. Järjestyksessä Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen. Ovat hoitaneet tehtävän ajallaan kiitettävällä tavalla, kansamme ja kansakuntien heille luottamusta osoittaen. Tällä kertaa Suomen kansan taholta erikoisesti Tarja Haloselle.
Tarja tahdotaan edelleen kansamme presidentiksi tietoisena siitä, että ei ole yhdentekevää kuka maatamme johtaa ja millaisilla elämän arvoilla, koska tehtävä edellyttää ennen kaikkea presidentiltä ulkopoliittisena vaikuttajana viisautta rakentaa rauhaa sekä omalla lähialueella että Euroopassa ja koko maailmassa. Tämän taidon Tarja Halonen on toimikautensa aikana jo kansalle osoittanut. Tarjan tuomaa turvallisuutta tarvitaan edelleen, sillä vain turvallisuus takaa toimivan demokratian, sekä kansalaisille keskeisen tasa-arvon.
Tarjan uudelleen valinta edellyttää etenkin meidän taholta kaikkien aktiivista osallistumista esillä olevaan vaalityöhön, sillä vaalien voitto ei myöteisestä tuulesta huolimatta ole vielä selvä, vaan kovenee muiden kilpailijoiden taholta päivästä päivään aina ratkaisuhetkeen saakka.
Toverit terästykäämme – taistelu demokratian arkipäivän arvoista on alkanut!
| ||