Tilaa on kaikille ja myös hyvää mieltä, jos haluamme

Pääkaupunkiseudulla on eräs maalaismainen piirre, joka on valitettavan yleinen, jos se on omassa lähiympäristössä. Tämä tuo ”ei minun takapihalleni”-ilmiö. Tunnetaan myös englannista juontavasta lyhenteestä NIMBY-henki. Kaikkia se sivaltaa varsin pian.

Meillä Espoonlahdessa on riittävästi esimerkkejä. Tässä niistä kolme. Kastevuorella vakuutusyhtiö Ilmarinen myi vuokra-asuintalonsa Y-Säätiölle edelleen vuokra-asunnoiksi käytettäväksi. Naapurustossa nousi mekkala: ei huono-osaisia meidän mäellemme. Kyseessä oli täysin siviilioikeudellinen kauppa.

Kolmisen vuotta sitten aloitettiin kaavamuutoksella valmistelut omatoimisten kehitysvammaisten rivitalon rakentamiseksi Riilahteen (Kaitaa). Rakennustyötä häirittiin esteiden pystyttämisellä rakennustyötä vaikeuttamaan. Lähinaapuri uhkasi toimeenpanijoita aseella.

Säälittävintä on ollut Hannusjärven suojelu Iivisniemessä. Siellä puolenkymmentä pientaloa on onnistunut vastustamaan kaikkea rakentamista Hannusjärven ympäristöön mitä ihmeellisimmillä verukkeilla. Järven suojelijat ovat hakeutuneet jopa kaupungin päättäviin elimiin järvensä vuoksi. Tämä on koskenut erityisesti myös metron lisärakentamista. Nyt heidän pelinsä on lähellä häviötä. Järven pohjoispuolelle on tulossa vihdoinkin tehokkaan rakentamisen mahdollistava kaava. Metro tarvitsee lisää asiakkaita. Hannusjärvi ei tarvitse mitään suojelua. Järvi on mitätön, soistunut lampi, jonka rannat ovat käyttökelvottomat. Tehokas viemäröinti hoitaisi vedenjuoksutuksen kylliksi.

Espoon kaupunki saavuttaa varsin pian 300 000 asukkaan rajan. Väestön kasvusta suuri osa johtuu maahanmuutosta. Kantaväestön huoltosuhde heikkenee. Vanhustenhuollosta on tulossa piakkoisten eduskuntavaalien ajankohtainen pääteema. Näitä asioita on pakko miettiä. Vanhukset tarvitsevat huoltajia. Kielitaidon ja peruskoulutuksen vajavuus eivät ole este moniin palveluammatteihin. Antakaamme niitä maahanmuuttajille. Olin taannoin työasioissa Kivelän sairaalan terveyskeskusosastolla. Jäin ryhmästämme jälkeen, kun oheisessa huoneessa arabimies hoivasi iäkästä naisvanhusta. Tuollaista asennetta ei suomalaiselta syntyisi!

Mutta asialla on myös ikävä toinen puolensa. Kun musliminainen lähes kymmenen lapsen kanssa vääntäytyi omaan bussiini, ensi ajatukseni on: mistä nuo ovat tänne pesiytyneet? Tällaista on elämä kaupungissa, kuten Lontoossa tai Tukholmassa.

Urbaanista!

Segregaatio on hieno sana. Sillähän tarkoitetaan eriyttämistä tai sen uhkaa. Mutta sen voi ymmärtää päinvastoinkin. Onko liian hienoja ihmisiä eristettävä myös huonompi osaisista? Eipä kai. Koska eristäminen on aina eriyttävää. Sitähän ei kukaan lopulta halua. Sillä on aina hintansa!

Oma liikkeemme ajaa yhtenäistä maailmaa ja tasa-arvoa. Siihen ei eriyttäminen kuulu. Ajakaamme maailmaa ilman segregaatiota! Yhteistä maailmaa, sen sanan kaikki ymmärtävät!

Pekka Simpura

Varapuheenjohtaja

Espoonlahden Demarit Ry

Tykkää meistä :

Comments are closed.